Inka kärsi eroahdistuksesta. Se laittoi huushollin uuteen järjestykseen, jos jäi yksin kotiin.
Matot saattoivat olla yhdessä läjässä ja pureksittu käyttökelvottomiksi. Monenlaisia neuvoja sain miten estää tuhoaminen: pippuri, suola ja etikka eivät Inkaa estäneet tekemästä tuhoja.
Kaiken tuon lisäksi Inkalla oli huono ruokahalu. Se mieluummin kätki ruokansa maton alle kuin söi.
Inka sai homeopaattisen aineen ja tuhoaminen loppui heti. Se kuitenkin vielä keräsi matot yhteen läjään, mutta ei pureksinut niitä. Homeopaattinen aine annettiin Inkalle kolme kertaa. Koska puuhastelu vielä jossain määrin jatkui, annettiin vielä toinen homeopaattinen aine. Sen jälkeen puuhastelut yksin ollessa loppuivat ja Inka nukkui ne ajat, jotka se joutui olemaan yksin. Olihan se ihmeellistä, miten pienet pillerit voivat vaikuttaa. Eikä sitä voisi todeksi uskoa, jos joku olisi minulle kertonut. Mutta kun itse näin muutoksen, ei voi muuta sanoa kuin että uskomatonta! Niin ja vielä lisäksi, Inka alkoi syödä hyvin. Se ei enää piilotellut ruokaansa maton alle, vaan popsi sen reippaasti suuhunsa. Suosittelen lämpimästi luontaislääkintää koirien ongelmien hoitoon!
– Heli Laurila-Junttila
Akulla oli ollut vuohisnivelen alueella karvaton ihottumaläntti puolen vuoden ajan ennen kuin siihen kokeiltiin luontaishoitoa. Sitä oli hoidettu monenlaisilla aineilla, mutta ihottuma ei muuttunut parempaan suuntaan kuukausia kestäneistä hoidoista huolimatta. Kun Aku oli saanut yhden refleksologisen hoidon, jossa käytettiin myös sähköistä punavalo-BAS-hoitolaitetta, kahden päivän päästä vaikutus oli jo silminnähtävä. Ihottuma parani ja karva alkoi kasvaa viikossa. Kuukauden kuluttua ihottuma-alue oli karvan peitossa. Tuntui ihan uskomattomalta, SIIS kaiken sen kuukausien työn jälkeen!
Sen jälkeen Akua on hoidettu erilaisten vaivojen vuoksi luontaishoidoilla.
Keväällä 2006 Akulle tuli paha ähky eli mahakipukohtaus. Alussa Aku vietti kaksi päivää klinikalla tiputuksessa ja öljyä letkutettiin. Yöt kotona ja suun kautta öljyä ja kipulääkkeitä. Tilanne vain paheni.. Viikonlopuksi Aku sitten jäi kotiin ja perjantaina pyysin Marjutin apuun. Aku sai edellä mainittujen hoitojen lisäksi homeopaatista ainetta, mutta muutosta ei tapahtunut. Maanantaiaamuna aikaisin soitin taas Marjutille, että nyt on loppu lähellä, ähky oli kestänyt jo 5 vrk ja Aku ei ollut syönyt eikä juonut yhtään mitään! Aku sai toisen homeopaattisen aineen ja noin minuutin päästä sen antamisesta Aku alkoi juoda hanakasti ja syödä heinää suun täydeltä. Ja lopulta alkoi pikkuhiljaa tulla tavaraa toisesta päästä. Mieheni katseli silmät pyöreänä Akun voinnin muutosta, koska oli vanhana hevosmiehenä jo heittänyt kirveen kaivoon, sillä niin pahalta Akun tila näytti. Mutta niin Aku vain selvisi!
Myös tyttäremme Moona 2,5 v, sekä minä itse ja ennen niin skeptinen mieheni, olemme saaneet monenlaisiin vaivoihin apua luontaislääkinnästä. Mielestämme sitä kannattaa käyttää.
– Kirsi Seppänen
Villakoira Lumikki oli erikoinen näky ensimmäistä kertaa tavatessamme. Sen vasemmasta suupielestä ryöppysi ulos syyliä. Ne olivat väriltään sinertäviä, pienten puolukoiden kokoisia viinirypäleterttumaisessa muodostelmassa. Syylistä huolimatta koira oli iloinen, erittäin kaunis ja miellyttävän luonteinen. Se oli menestynyt hyvin monissa näyttelyissä. Se oli voittanut rotunsa paras sijoituksia ja näyttelyn kauneimman titteleitä nuoresta iästään huolimatta. Mutta nyt syylät uhkasivat lopettaa sen näyttelyuran!
Lumikin omistaja oli etsinyt apua eläinlääkäriltä ja koiransa kasvattajalta saadakseen syylät pois koiran suusta. Neuvoksi hän oli saanut nyppiä syylät pois. Se oli kuitenkin tuntunut omistajan mielestä koiralle liian kivuliaalta ja kovaotteiselta toiminnalta. Niinpä Lumikki saapui syyläongelmansa kanssa vastaanotolle heinäkuun 11. päivä. Omistajan toiveena oli, että syylät lähtisivät pois ennen koiranäyttelyä, joka olisi reilun viikon päässä! ” Viinirypäleterttu” koiran suupielessä ei nostaisi kauneuspistemääriä näyttelyssä.
Kun omistajalta tiedustelin Lumikin aikaisemmista sairauksista ja tapahtumista, lääkityksistä ja rokotuksista, kävi ilmi että syylät olivat kasvaneet noin kuukausi rokotuksen jälkeen. Ne olivat tulleet melko nopeasti kesäkuun alussa ja rokotuksen Lumikki oli saanut toukokuun alussa. Eläinlääkärissä Lumikki oli sitten käynyt syylien vuoksi kesäkuun lopussa.
Lumikki oli nyt puolitoistavuotias ja se oli sairastanut useita korva- ja silmätulehduksia. Tällä hetkellä sitä ei vaivannut mikään muu kuin syylät. Nekään eivät näyttäneet vaivaavan Lumikkia, enemmänkin sen emäntää. Mutta ihan varmasti ne olivat esteettinen haitta näyttelyä ajatellen.
Lumikki sai homeopaattiset lääkkeet 12. ja 19.7. Kolmas annos oli tarkoitus antaa vielä 26.7. Kun näyttelypäivä koitti 21.7, olivat Lumikin suupielet puhtaat! Ja näyttelymenestys oli loistava. Se voitti rodun parhaan tittelin ja sijoittui vielä hyvin jatkokilpailussa. Thuja oli tehnyt tehtävänsä, poistanut syylät suupielistä.
Sekarotuinen koirani oli saanut kymmenkunta epileptista kouristuskohtausta, ja epilepsialääkkeetkin oli jo ostettu. Ennen loppuelämän kestävän lääkityksen aloittamista halusin kuitenkin koittaa viimeisenkin keinon, eli vaihtoehtoisten hoitojen tehon. En tiedä, miten voisin kuvata kiitollisuuttani Marjutille. Hän teki ihmeitä Tillin kanssa!
Huolellisen taustakartoituksen jälkeen vaikutti, että kohtausten syy saattoi olla myös Tillin saamissa lääkityksissä ja runsaissa rokotuksissa.
Homeopaattisen hoidon aloittamisen jälkeen tuli yksi aiempia vaimeampi ja lyhyempi kohtaus, jonka jälkeen uusia kohtauksia ei ole enää tullut. Koira on muutenkin selvästi virkeämpi ja iloisempi, sen olo on selvästi paljon parempi. Luonnonmukaisen ravinnon ohella homeopatia pelasti meidät loppuelämän kestävältä päivittäiseltä lääkitykseltä. Sanoisin, että vain tyhmä jättää kokeilematta! Kaikille ei välttämättä apua löydy, mutta näitä ihmetarinoita on jo sen verran paljon, että hyviä vaikutuksia ei vain enää voi kieltää.
Bira rokotettiin marraskuun puolessa välissä (sai sekä rabieksen että nelosrokotteen) ja noin kuukausi sen jälkeen oikea korva alkoi vuotaa verta ja siitä lähti kuvassa näkyvä palanen irti. Aluksi oletin vaivan johtuvan juuri silloin alkaneista kovista pakkasista ja hyytävästä viimasta.
Korvaa hoidettiin pääasiassa rasvaamalla (Locobase Repair) sekä Basibact-pulverilla. Tuo hoitokeino auttoikin aina vähäksi aikaa, mutta toistuvasti korvanpää kuitenkin aukesi, koiran ravistellessa päätään. Verta tuli melko reilustikin, kuten korvanlehden haavoista usein tulee. Sitten kävimme siellä teillä homeopatia-opiskelijoiden ”tapauksena” ja saatiin vaivaan homeopaattiset aineet. Ja kas kummaa! Haava alkoi arpeutua siististi eikä ole vuotanut enää sen jälkeen, vaikka viimat ja pakkaset ovatkin jatkuneet. 🙂 Siispä kiitos avusta!
Tämä korvanlehtien vuotaminen on pinsereille varsin yleinen vaiva. Samoin kun ovat rokotusreaktiotkin. Tässä lainaus korvaongelmasta rotuyhdistyksen sivuilta www.pinserit.fi ”Noin puolella nuorista, alle 2-vuotiaista koirista esiintyy eri asteista korvanlehtien halkeilua, jonka yhteydessä niistä usein myös vuotaa verta. Useimmiten vaiva helpottaa iän myötä, mutta joillakin yksilöillä se jatkuu läpi koko elämän. Halkeilevia korvia voi hoitaa rasvaamalla ja laastaroimalla, joillakin koirilla myös vuotavan kohdan poistaminen ja verisuonten polttaminen eläinlääkäärin toimesta on auttanut.” Usein ongelman ajatellaan johtuvan kylmistä, viimaisista säistä, mutta on tiedossa myös pinsereitä, joilla on tämä vaiva myös kesäisin.
Pinserin rokotusreaktiot ovat siinä mielessä erikoiset, että ne ilmaantuvat tyypillisesti n. 9 – 14 vrk ensimmäisen penikkatautirokotuksen jälkeen. Tässä lainaus rokotusreaktioista rotuyhdistyksen sivuilta www.pinserit.fi ”Oireet alkavat tyypillisesti noin 9-14 vrk rokotuksen jälkeen ja ilmenevät lievimmillään selvästi havaittavana nieleskelynä (ensi oire), väsymyksenä, vapinana, oksenteluna tai horjumisena, voimakkaimmillaan tasapainohäiriöinä, kouristuksina tai jopa tajuttomuutena. Oireita hoidetaan lähinnä kortisonilla, ja lievimmissä tapauksissa ne menevät ohi kotihoidolla (kyytabletti, joka kannattaa antaa heti ensi oireiden ilmaantuessa). Vakavammat tapaukset vaativat eläinlääkärin hoitoa kortisonipistoksin ja nesteytyksin, lisänä mahdollisesti rauhoittava lääkitys ja B-vitamiini. Rokotusreaktio ei yleensä toistu.”
Olisikin mielenkiintoista tietää, voisiko korvanlehtien aukeaminen ollakin yksi rokotusreaktion muoto? Olen asiaa joskus aikaisemmin kysellytkin rotuyhdistyksen foorumilla, mutta kukaan omistajista ei katsonut korvanlehtien aukeilemisen ajoittuvan rokotusten kanssa niin, että reaktiosta voisi olla kysymys.
Meidän tapauksessamme ajoitus täsmää mielestäni kuitenkin, vaikka perinteisen kahden viikon sijaan aikaa kuluikin kuukauden verran. Ja ainakin apu näyttää nyt meille löytyneen noista homeopaattisista aineista, ja se on tärkeintä sekä Biralle että meille Biran ihmisille! 🙂
t. Sari
