Eläinten luontaishoidoista

Eläinten luontaishoidoista

13.7.2021

Luontaishoitojen käyttö eläinten terveyden ja sairauksien hoidossa on yleistynyt muutamien vuosien aikana myös Suomessa. Ihmisten hoitamisessa nämä menetelmät ovat olleet jo pitempään käytössä. Vaihtoehtoishoitoja oman terveytensä hoidossa käyttämään tottuneet ihmiset haluavat hoitaa myös eläimensä pehmein hoitomenetelmin. Usein koira tai kissa voi olla ensimmäinen perheenjäsen, joka hoidetaan luonnonlääkinnällä ja saatuaan siitä positiivisia kokemuksia hakeutuu myös eläimen omistaja itse käyttämään kyseisiä hoitoja.

Luontaisterapioita, vaihtoehtoishoitoja on useita erilaisia. Vyöhyketerapia eli refleksologia on yksi vanhimmista. Muita luonnon-lääkintämenetelmiä on mm. hieronta, akupunktuuri, yrttilääkintä, eteeriset öljyt ja ravinnon kautta tuleva kehon lääkitseminen. Pitkät hoitoperinteet on myös homeopatialla. Näitä edellä mainittuja hoitoja yhdistelemällä löytyy yleensä jokaiselle sopivaa yksilöllistä ja kokonaisvaltaista hoitoa.

Luontaishoitoja voi käyttää kehon toiminnallisten häiriöiden hoidossa. Hoitoon hakeutuvien eläinten vaivat vaihtelevat fyysisistä oireista käytöshäiriöihin. Kehon vaivoista yleisimpiä ovat toistuvat, pitkittyneet tulehdukset, ripulit, oksentelut, ihottumat, ontumiset, valeraskaudet, hormonaaliset häiriöt. Käytösongelmat ovat erityisesti lisääntyneet viimeisten vuosien aikana ja ilmenemismuotoja on monenlaisia. Niiden taustalta voi löytyä tunnetason trauma esim. voimakas säikähdys, vaikeaksi koettu erotilanne tai lisäaineilla kuormitettu elimistö. Näiden ongelmien hoitamisessa saa oivan avun homeopaattisista aineista ja refleksologiasta.

Fyysisiä tai psyykkisiä vaivoja hoidettaessa on aina tärkeää löytää häiriön syy, sillä vain oiretta hoitamalla lopullista paranemista vaivasta ei voi tapahtua. Tämä hoidollinen tarkastelutapa onkin ehkä olennaisin ero koululääkinnän ja luontaishoitojen välillä.

Eläinten hieronnasta on viime aikoina näkynyt artikkeleita. Se on varmasti yksi luonnollisimmista tavoista hoitaa elävää olentoa, onpa sitten kyseessä ihminen tai eläin. Varsinkin koirien kohdalla hieronnan tärkeys ilmenee jo elämän alkutaipaleella, jolloin emon fyysinen kosketus, nuoleminen, ”hieronta” on elinehto vastasyntyneelle koiranpennulle ensimmäisten elinviikkojen aikana. Eläintä hierottaessa käsitellään myös refleksologisia alueita ja se on ihan hyvä. Mutta silloin, kun lähdetään sanan varsinaisessa merkityksessä hoitamaan refleksologisin menetelmin jotain vaivaa tai häiriötilannetta elimistössä, nousevat kehon eri alueet tarkemman tarkastelun ja käsittelyn alaiseksi, jopa ihan pistekohtaisesti. Näitä alueita voi käsitellä sormin painamalla, hieromalla, käyttämällä hoitopuikkoa tai antamalla sähköstimulaatiota asianmukaisella sähköisellä hoitolaitteella.

Milloin ja mitä voi luontaislääkinnän menetelmillä hoitaa? Hoitaa voi melkein mitä tahansa elimistön häiriötiloja ja ennen kaikkea luonnonlääkintää voi käyttää ennaltaehkäisevänä terveyden hoitona. Ehkä olisikin parempi kysyä, mitä ei edellä mainitulla hoitomenetelmällä hoideta. Se olisi helpompi nimetä. Nimittäin silloin, kun on kyseessä nopeasti etenevä henkeä uhkaava bakteeritulehdus, on aina syytä kääntyä lääkärin puoleen, jolloin välitön vaaratilanne yleensä on mahdollista esim. antibiooteilla saada hallintaan.

Luontaislääkinnän hoitomenetelmät eivät poista lääketieteellisten tutkimusten ja hoitojen tarvetta, mutta varmasti vähentävät niiden määrää myös eläinten hoitamisessa. Varsinaisten lääkkeiden käyttämisen tarve yleensä vähenee luontaislääkinnän menetelmillä hoidettaessa. Elintoimintojen ja energian elpyminen luonnonlääkinnän avulla vaikuttaa eläimen hyvinvointia lisäävästi, mikä näkyy sitten sen päivittäisessä voinnissa.

Eläinten Luontaislääkintäkoulu Weter ELK:ssa on mahdollisuus kouluttautua eläinten luontaishoitoon. Weterin ammattiin johtavan Eläinten luontaishoitajakoulutuksen pituus on n. 2,5 vuotta. Tänä aikana opiskelija saa tietoa luontaislääkinnän menetelmistä eläinten terveyden hoidossa, monenlaisten vaivojen hoidossa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä.

Yhteydenottolomake